Maserati Quattroporte — Википедия

Статья Обсуждение

(перенаправлено с «Maserati quattroporte»)

Maserati Quattroporte — спортивные седаны класса «люкс», которые изготовляются итальянской компанией Maserati с 1963 года^[1]. В переводе с итальянского «Quattroporte» означает «четыре двери». В настоящее время существует шесть поколений Maserati Quattroporte.

Содержание

• 1 Quattroporte I
• 2 Quattroporte II
• 3 Quattroporte III
• 4 Quattroporte IV (1994—2000)
• 5 Quattroporte V (2003—2013)
• 6 Quattroporte VI
• 7 Примечания

 

Первое поколение спортивного седана Quattroporte было представлено публике на автосалоне в Турине в 1963 году, одновременно с моделью Maserati Mistral. Модель, разработанная под руководством дизайнера Пьетро Фруа стала первым седаном компании Maserati. Пятиметровый стальной кузов был произведен на заводе Vignale. На первых экземплярах автомобиля устанавливался двигатель V8 объемом 4,1 литра и мощностью 260 л.с.. Этот двигатель позволял разгоняться Quattroporte до 100 км/ч за 8 секунд, а максимальная скорость составляла 225 км/ч. В 1968 году стали устанавливать также двигатель 4,8 литра мощностью 290 л.с., который позволил увеличить максимальную скорость до 250 км/ч. Оба двигателя комплектовались пятиступенчатой механической коробкой передач фирмы ZF Friedrichshafen AG или трехступенчатой автоматической коробкой передач фирмы BorgWarner. Подвеска была двухрычажная спереди и зависимая конструкция De Dion сзади. Автомобиль выделялся не только высокими техническими данными, но и высококачественной отделкой салона и богатым оснащением, например, кондиционер или электрические стеклоподъёмники.

Всего было выпущено 772 экземпляра Quattroporte до 1970 года. Среди первых владельцев были такие известные люди, как Питер Устинов, Энтони Куин, Марчелло Мастроянни и принц Монако Ренье III.

Выпуск этого автомобиля позволил марке Maserati конкурировать с такими моделями, как Facel Vega и Lagonda Rapide, которые были популярны у любителей быстрой езды по новым европейским автобанам.

Quattroporte IIПравить

Quattroporte второго поколения дебютировал на Парижском автосалоне в октябре 1974 года. Модель в техническом плане очень сильно отличалась от предшественника. Автомобиль разрабатывался в годы, когда компанией Maserati владела компания Citroen.

Седан увеличился в длине на 200 мм до 5200 мм, колесная база увеличилась до 3070 мм. Автомобиль стал переднеприводным и базировался на платформе Citroen SM с гидропневматической подвеской. Двигатели были доступны только шестицилиндровые объёмом 3,0 литра (190 л.с.) и 3,2 литра (200 л.с.), которые также устанавливали на Citroen SM. В связи с топливным кризисом в Европе спрос на спортивные автомобили резко упал и было реализовано всего 13 экземпляров Quattroporte до 1976 года.

Quattroporte IIIПравить

Quattroporte IV (1994—2000)Править

Этот раздел статьи ещё не написан. Здесь может располагаться отдельный раздел. Помогите Википедии, написав его. (31 января 2017)

Quattroporte V (2003—2013)Править

Этот раздел статьи ещё не написан. Здесь может располагаться отдельный раздел. Помогите Википедии, написав его. (31 января 2017)

Quattroporte VIПравить

1. ↑ Quattroporte  (неопр.). Дата обращения: 7 декабря 2016. Архивировано 29 ноября 2016 года.

В статье не хватает ссылок на источники (см. рекомендации по поиску). Информация должна быть проверяема, иначе она может быть удалена. Вы можете отредактировать статью, добавив ссылки на авторитетные источники в виде сносок. (26 мая 2021)

1Т — двигатель Ауди 100 2.5 TDI

Технические характеристики 2.5-литрового дизельного двигателя Ауди 1Т, надежность, ресурс, отзывы, проблемы и расход топлива.

2.5-литровый дизельный двигатель Ауди 1Т 2.5 TDI выпускался концерном с 1989 по 1991 годы и ставился только на рестайлинговую версию популярной модели с индексом 100 в кузове С3. Этот мотор являлся первым представителем очень известной линейки 5-цилиндровых дизелей.

К серии EA381 также относят: CN, AAS, AAT, AEL, BJK и AHD.

Содержание:

• Характеристики
• Расход
• Применение
• Поломки

Технические характеристики мотора Audi 1T 2.5 TDI

Точный объем	2460 см³
Система питания	прямой впрыск
Мощность двс	120 л. с.
Крутящий момент	265 Нм
Блок цилиндров	чугунный R5
Головка блока	алюминиевая 10v
Диаметр цилиндра	81 мм
Ход поршня	95.5 мм
Степень сжатия	20.5

Особенности двс	SOHC, интеркулер
Гидрокомпенсаторы	да
Привод ГРМ	ремень
Фазорегулятор	нет
Турбонаддув	да
Какое масло лить	5.2 литра 5W-40
Тип топлива	дизель
Экологический класс	ЕВРО 1
Примерный ресурс	500 000 км

Расход топлива Ауди 2.5 1Т

На примере Audi 100 1990 года с механической коробкой передач:

Город	8.8 литра
Трасса	6.3 литра
Смешанный	7. 2 литра

На какие автомобили ставился двигатель 1T 2.5 l

Audi

100 C3 (44)	1990 — 1991

Недостатки, поломки и проблемы 1Т

Этот двигатель известен своей высокой надежностью и все его проблемы от старости

Основные затруднения у владельца вызывает регулировка электронного ТНВД VE37

Алюминиевая ГБЦ не любит перегрева, следите за состоянием системы охлаждения

Каждые 100 000 км желательно менять ремень ГРМ, так как при обрыве гнет клапана

На больших пробегах часто требуют внимания турбина, ДМРВ и гидрокомпенсаторы

Дополнительные материалы

Ауди 2.5 ТДИ 120 л.с. — 1Т мотор

Audi 100 – Википедия Viimeisen sukupolven edustaja nimettiin kesällä 1994 uuden nimeämiskäytännön (AX) mukaan A6:ksi, jonka nimisenä auton valmistus on jatkunut.

Sisällys

• 1 Audi 100 C1 (1968–1976)
• 2 Ауди 100 С2 (1976–1984)
• 3 Ауди 100 С3 (1983–1992)
• 4 Ауди 100 С4 (1991–1994)
• 5 Ауди 100 Спорт (1989–1990)
• 6 Lähteet

Audi 100:n ensimmäinen sukupolvi esiteltiin marraskuussa 1968 ja markkinoille se ehti seuraavana vuonna. Kyseessä oli tällöin suurin Audi-merkin alla myyty henkilöauto. C1-pohjalevylle valmistettua autoa myytiin kaksi- ja neliovisina sedaneina seka coupé-mallina.

Toinen sukupolvi (Typ43 C2) tuli markkinoille vuonna 1977. Tällöin Audi esitteli myös ensimmäisenä maailmassa viisisylinterisen bensiinimoottorin. Hieman myöhemmin saataville tuli myös viisisylinterinen Dieselmoottori. Coupé-mallin valmistus lopetettiin ja sen tilalle tuli Avant-nimella markkinoitu viisiovinen хэтчбек-malli. Yhdysvalloissa autoa myytiin Audi 5000-nimeillä. Вуонна 1977 valmistettiin myös miljoonas Audi 100 -malli. Vuonna 1980 esiteltiin Audi 200, joka oli 100-mallin turboahdetulla moottorilla varustettu huippumalli.

Kolmas sukupolvi (Typ44 C3) tuli markkinoille 1982. Muotoilultaan auto oli selvästi aikaisempaa pyöreämpi ja korin ilmanvastuskertoimeksi ilmoitettiin perusvarusteisena ainoastaan ​​0,30. Sedan-mallia ei valmistettu enää kaksiovisena versiona, mutta uusi korivaihtoehto oli Avant-farmarimalli. Vuonna 1988 esiteltiin C3:n facelift-versio ja seuraavana vuonna 1989 турбодизельных двигателей с турбонаддувом: 2,5-литровый 120-сильный (261 Нм) voimanlähde. Audi 100 valittiin Vuoden Autoksi Euroopassa 1983. ^[1]

Neljäs sukupolvi tuli markkinoille vuonna 1990 ja seuraavana vuonna esiteltiin uusi Avant-malli. Audi 100 C4: valmistettu myös S4-versiota, jota oli saatavana 2,2 litran turbomoottorilla sekä 4,2-litraisella V8-moottorilla. Vuoden 1994 kesällä Audi muutti mallisarjojensa nimiä, ja myös Audi 100 sai uuden Audi A6 -nimen. C4-koriin Audi tarjosi ensimmäistä kertaa nelivedon yhteyteen Dieselmoottoria vuodesta 1994 алкаен.

Vuonna 1989 esiteltiin Audi 100 Sport, joka erosi muista malleista sporttisemman sisustan (urheiluistuimet, lisämittarit, sähköikkunat ja suksiluukku vakiona) sekä ulkoisesti lokasuojan kaarien osalta (samat ku в Audi 200 Quattro 20V -малисса). Myös kattoluukku oli vakiovarusteena. Mallia valmistettiin sedanina sekä Avantina yhteensä noin 3 500 каппалетта

Audi 100 Sportia tarjottiin kahdella eri moottoriversiolla tehoiltaan 136 hevosvoimaa (2 309 см³) и turbolla varustettuna 165 hevosvoimaa (2 226 см³).

Vetotapana oli joko etuveto tai quattro-neliveto. Alusta oli 15 Millia Normaalia Audi 100: aa matalampi.

1. ↑ 1983 — Автомобиль года Audi 100. Виитатту 2.7.2018. (англ.)

Неливето – Википедия

Хакусана ”4X4” ohjaa tänne. 4×4 на myös ghanalainen хип-хоп/рэп-yhtye.

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, jotentieot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Неливето tarkoittaa moottoriajoneuvossa vetotapaa, jossa kaikki neljä pyörää vetävät. Toisin sanoen esimerkiksi auton moottorin tuottamalla voimalla pyöritetään yhtä aikaa kaikkia auton renkaita. Nelivedosta käytetään muun muassa termejä 4WD (англ. полный привод ), 4×4 (англ. четыре на четыре ) и AWD (англ. полноприводный ).

Nelivedon pääasiallinen tehtävä on perinteisesti ollut pitokyvyn parataminen liukkailla alustoilla ja näin parantaa auton etenemiskykyä. Tähän liittyy tietty nyrkkisääntö: mitä enemmän autossa on vetäviä pyöriä, sen parempi etenemiskyky silla on. Mutta nelivedon pitoon vaikuttaa esimerkiksi auton renkaiden kulutuspinta ja toimintatapa.

Сизейлис

• 1 История
• 2 Техника
  • 2.1 Перинтейнен неливето
  • 2.2 Авустава неливето
  • 2.3 Яткува неливето
• 3 Неливетоярьестельмиа

Jeep Wrangler на tyypillinen nelivetoinen maastoauto.

Sotilaskäyttöön suunniteltu Humvee -maastoauto.

Neliveto on keksintönä jo varsin vanha. Ensimmäiset 1900-luvun alussa sotilaskäyttöön rakennetut nelivetoautot toimivat muun muassa tykinvetäjinä. Tällaisia ​​americkalaisvalmisteisia kuorma-autoja käytettiin ensimmäisessä maailmansodassa. ^Ляхде? Kaikkein tunnetuin nelivetoauto lienee kuitenkin Willys Jeep, joka tuli tunnetuksi toisesta maailmansodasta.

Ensimmäinen mekaanisella nelivedolla varustettu henkilöauto (ja kilpa-auto) oli Spyker 60 H.P., auton rakensivat hollantilaiset veljekset Jacobus ja Hendrik-Jan Spijker vuonna 1903. Daimler-Benz on myös rakentanut nelivetoisen ajo невон вуонна 1907.

Ensimmäinen Dieselkäyttöinen nelivetoinen maastohenkilöauto oli vuonna 1933 esitelty Mitsubishi PX-33 prototyyppi. Mitsubishi на valmistanut Mitsubishi Pajero-maastoautoa vuodesta 1982. Ensimmäinen henkilöauto, jossa nelivetoa käytettiin, oli vuonna 1966 esiteltyyn Jensen Interceptoriin perustuva Jensenin FF-malli. Ensimmäinen massavalmistaja, joka valmisti nelivetoja на Subaru. Se esitteli vuonna 1972 Леоне 4WD-Mallin. Vuonna 1980 myös AMC esitteli kokonaisen malliston (Eagle седан, купе и фармари), johon oli saatavilla neliveto.

Vaikkakin Subaru aloitti ensimmäisenä maailmassa tavalliseen käyttöön soveltuvien nelivetoisten henkilöautojen tuotannon jo 70-luvulla, nelivetoiset henkilöautot eivät tulleet eurooppalaisten autoilijoiden suosioon ennen куин 1980-летний Audi Quattron rallitoiminnan myötä. 1980- и 1990-luvuilla Subaru и Audi kävivät kiivasta taistoa markkinajohtajan asemasta Euroopassa nelivetoisten henkilöautojen myynnissä. Audi oli vahvempi tavallisten, asvaltilla ja pitävillä pinnoilla ajamiseen käytettävien avustavien nelivetoisten henkilöautojen kohdalla, ja Subaru taasen osaltaan söi markkinoita niin sanotuilta oikeilta maastoautoilta silla Subarun henkilöautomal leistakin löytyi ominaisuuksia myös huonommassa maastossa liikkumista varten. Nelivetoisten autojen suosiota ovat useat valmistajat pyrkineet lisäämään muun muassa kaupunkimaastureiden avulla.

Перинтейнен неливето[муоккаа | muokkaa wikitekstiä]

Neliveto voidaan toteuttaa hyvin monenlaisella tekniikalla. Alun perin nelivedon perustana oli normaali takaveto, johon lisättiin erillinen jakolaatikko. Jakolaatikon yhteydessä oli lisäksi ylimääräinen pienella välityssuhteella oleva alennusvaihde sekä nelivedon kytkentä. Alennusvaihde mahdollisti maastossa tai huonolla tieuralla hitaan etenemisen. Noissa oloissa ei tarvita voimaa vaan maltillista menoa, koska auto keikkuu epämukavasti jos vauhtia on liikaa — kuten voi olla ykkösvaihteellakin, jos alennusvaihde(laatikkoa) ei ole.

Ensimmäiset maastoautoissa käytetyt nelivedot toimivat ilman keskitasauspyörästöä. Таллайнен нс. jäykkä neliveto on tarkoitettu jäiselle, lumiselle ja hiekkaisille teille ja maastoon. Rakenne ei kuitenkaan sovellu hyvin jatkuvaan käyttöön vaan kuljettajan on päätettävä koska tien pinta soveltuu nelivedolla ajoon, koska molemmille akseleille menevät kardaaniakselit pyörivät samalla nopeudella. Kääntyessä ajoneuvon pyörät kulkevat eri matkan, ja tällöin jonkin pyöristä on luistettava jotta voimansiirto ei rasittuisi. Ainakin pienella nopeudella ajettaessa luistava pyörä on sisäkaarteen puoleinen takapyörä — mikäli kaikilla pyörilla on sama kitka, esimerkiksi kuivalla asfaltilla jyrkkä käännös rasittaa voimansiirtoa suuresti. Tällaisessa rakentessa nelivetoa tulisikin käyttää vain kun tienpinta on liukas tai on mahdollisuus juuttua kiinni, mutta rakenne ei estä ajamasta maantienopeuksia nopea neliveto kytkettynä.

Kuljettajan kannattaa aina muistaa, että vaikka liikkeellelähtö liukkaalla kelillä helpottuu nelivedon avulla, se ei lainkaan lyhennä jarrutusmatkaa.

Авустава неливето[муоккаа | muokkaa wikitekstiä]

Normaaliajoon soveltuvasta nelivedosta voitiin puhuavasta sen jälkeen kun lukolliselle nelivedolle keksittiin teknisiä vaihtoehtoja. Kun nelivedot alkoivat esiintyä normaaleissakin henkilöautoissa 1980-luvulla, oli niissä lähes kaikissa voimanjako etu- ja taka-akselin välillä toteutettu viskokytkimella.

Tämän keksinnön ansiosta nelivedosta tuli myös normaaliajoon hyvin soveltuja ja se alkoi saavuttaa laajempaakin suosiota. Fyysisesti pienikokoisella viskokytkimella on kaksivetoinen auto suhteellisen helppo muuttaa nelivetoiseksi. Viskokytkin korvaa samalla myös keskitasauspyörästön lukkoineen. Viskokytkimen toiminta perustuu öljyn jäykistymiseen ja voimanjakosuhde akselien välillä voi pitävällä alustalla olla korkeintaan 50/50.

Uudemmissa järjestelmissä viskokytkin on korvattu esim. Haldex-kytkimen nimellä kulkevalla kitkakytkimellä (пример. Volkswagen Golfissa käytetty 4Motion). Viskokytkimeen verrattuna tämä elektronisesti ohjattu lamellikytkin toimii nopeammin ja sen toimintaa voidaan ohjata elektronisesti. Normaalisti auto on usein kaksivetoinen ja neliveto tulee mukaan vain kun sitä tarvitaan.

Джаткува неливето[муоккаа | muokkaa wikitekstiä]

Kun puhutaan nelivetoautoista, joissa on jatkuva neliveto, tarkoitetaan tekniikkaa, jossa on itselukittuva mekaaninen tasaus tai täysin avoin keskitasauspyörästö. Audi aloitti henkilöautojen nelivetovallankumouksen vuonna 1980 tuomalla markkinoille Audi Quattro-mallinsa. Audeissa oli vuoteen 1987 saakka avoin keskitasauspyörästö, jonka yhteydessä alipainetoiminen lukitsin keskelle ja taakse.

Itselukittuvista yleisin на Торсене. Torsen-tasausta käytetään muun muassa kaikissa VW-konsernin pitkittäismoottorisissa nelivetorakenteissa (эсим. Audi A4-mallissa käytetty quattro). Torsen-järjestelmässä erityiset matopyörät jakavat voiman akseleille. Torsen (Torque Sensing) tunnistaa vääntömomentin tarpeen akseleiden välillä. Se ohjaa momenttia sinne, missä sitä enemmän tarvitaan. Ensimmäisen sukupolven Torsen-pyörästöjen vetosuhde vaihtelee portaattomasti välillä 25:75 и 75:25. Haittapuolena kuitenkin on, että toisen akselin ollessa täysin ilmassa, pääsee voima vuotamaan sieltä pois.

Itselukittuvuus voidaan myös ratkaista yhdistämällä avoin tasauspyörästö ja viskokytkin, kuten on tehty esimerkiksi Lancia Delta Integralessa ja Toyota Celicassa.

Eräissä uusimmissa järjestelmissä nelivetotekniikkaan liittyvät ongelmat on ratkaistu kokonaan elektronisesti. Esimerkiksi Mercedes-Benz ja BMW käyttävät uusimmissa nelivetomalleissaan järjestelmää, jossa ei käytetä lainkaan kitkakytkimiä tai lukkoja. Lukitusvaikutus saadaan aikaiseksi jarruttamalla liian nopeasti pyörivää pyörää, jolloin voimaa menee enemmän muille, paremmin pitäville, pyörille. Tällainen järjestelmä on maastossa jarruja rasittava ja kuluttava.

• Вискокиткин (мм.